Voisin kertoa teille rakkaudesta. Tai toisesta. Ja myös siitä kolmannesta, joka ei koskaan kadonnut, jota ei koskaan ollut, mutta joka oli aina, ja on yhä. Voisin kertoa siitä, jota en enää muista. Tai siitä, jota yhä rakastan. Voisin kertoa siitä, jota en ole nähnyt vuosiin. Mutta olen tehnyt niin jo monta kertaa. Yritän laskea niitä kertoja, mutta olen jo tippunut laskuista.
Voisin kertoa teille päivästäni. Siitä, kuinka olen maannut sängyssä kymmenen tuntia hereillä ja kuunnellut vuosikymmenien takaista musiikkia. Voisin kertoa, kuinka olen itkenyt, nauranut ja maannut hiljaa koko päivän. Voisin kertoa lakanoideni värin ja vaatteista, jotka roikkuvat puisen penkin selkänojalla.
Voisin kertoa teille jotain uutta. Voisin kertoa, että työkaverillani on tapana vaihtaa työpaita työhuoneen takahuoneessa, jonka vuoksi tiedän, että hänellä on kaunis vartalo. Voisin kertoa, että lääkärin vastaanottohuoneessa on ruman väriset seinät. Voisin kertoa rakastavani pahvilaatikoiden tuoksua. Mutta mitä järkeä siinä olisi?
Voisin kertoa teille siitä yhdestä kaverista. Siitä, jota en ole nähnyt vuosiin. En ikinä oikeastaan tuntenut häntä, mutta ikävöin häntä yhä. Voisin kertoa siitä toisesta kaverista. Siitä, joka oli minulle kuin sisar, mutta jokin meni pieleen, eikä mitään ole enää jäljellä. Voisin kertoa myös siitä kaverista, jonka löysin. Tai siitä, jonka luo palaan aina uudelleen. joka on minulle kuin oma veli.
Voisin kertoa kauniita valheita. Sellaisia, jotka tekisivät minusta kauniimman. Tästä elämästä. Mutta en aio tehdä sitä. Voisin väittää olleeni matkoilla. Matkustaneeni maailman ympäri. Mutta se olisi valetta. Oikeasti olen köyhä opiskelija, joka vain yrittää hakea töitä ja elää nyt. Enkä osaa oikeastaan sitäkään. Elän menneessä. Elän tulevassa. Elän missä vain muualla, paitsi täällä, nyt, tässä.
Voisin kertoa teille maista, joissa en ole ollut. Viineistä, joita en juonut ja ihmisistä, joita en tavannut. Voisin kertoa teille öistä, joita en valvonut; aamuista, joita en elänyt ja rakkaudesta, jota en kokenut. Voisin kertoa elämästä, jota en ole elänyt. Mutta en tee niin. Kerron teille rakastamistani ihmisistä, nukutuista aamuista, valvotuista öistä ja maasta, jossa elän. Kerron teille elämästä. Ja vaikka en osaakaan tehdä sitä nyt, vaikka tämä postaus onkin vain pieni pala pääni kaaoksesta, teen sen vielä joskus. Kerron vielä joskus sen kaiken.