torstaina, lokakuuta 16

Mikään ei koskaan kuin ennen

Kaikki on vitun hyvin,
mutta mikään ei ikinä niin kuin pitäisi.

Mä näen palasia sun elämästä mun tietokoneen ruudulla. Mulla on ikävä sua. En haluais, mutta niin se vain on. Ei olla puhuttu yli puoleen vuoteen. En tunne sua enää ollenkaa. Joskus tunsin sut paremmin kuin ketään muuta ikinä. Paremmin kuin itseni. Mitäköhän sulle edes kuuluu?

Täytit toissapäivänä vuosia. Muistan sen viime vuonna. Sä nukuit aamulla mun asunnon sohvalla krapulassa. Mä lupasin siellä baarissa, että en anna sun tehdä mitään tyhmää. Ja aamulla neljän aikaan mä katselin sun nukkuvaa selkää.

Mä makasin toissa yönä auton takakontin päällä. Mä katselin mun hengitystä ilmassa ja taivaalla tanssivia revontulia. Mä muistelin uuttavuotta. Me ajettiin sitä samaa tietä. Sä näit ensimmäistä kertaa ikinä revontulia. Ja sä olit niin innoissasi niistä.

Miten kaikki menikään niin väärin?