torstaina, joulukuuta 31

Mikä mä olen

14 tuntia unta päivässä ei riitä
Mitä mä teen kahdeksan tuntia mun elämällä
Niin paljon nukkuvan on kuulemma pakko olla sairas
En ole koskaan ollut masentunut
En ole sairastanut anoreksiaa
Tai ainakaan en tiedä tehneeni niitä

Mä olen lihava
Mä olen ruma
Mä en osaa rakastaa
Eikä kukaan rakasta mua

Mä haluan vain syödä popcornia
Ja juoda kaljaa aamukuuteen
Nukkua kymmentävaille yhdeksään
Korvata päivällisen parilla oluella
Ja katsella taivaalle syttyviä tähtiä
Kuuta
Revontulia
Pimeyttä
Hiljaisuutta
Yksinäisyyttä
Mikä mua vaivaa

Olenko mä edes elossa?

Illalla voisin ehkä kirjoittaa tästä vuodesta ja onnesta
Nyt en jaksa
Taidan mennä takaisin nukkumaan.

tiistaina, joulukuuta 29

All I want from Christmas

Haluaisin rakastua. Haluaisin olla rakastunut ja tuntea perhosia vatsassa. Haluaisin hymyillä hölmösti ja ajatella jotakin ihmistä kuullessani kauniita lauluja rakkaudesta. Mutta se ei vain mene niin. Vaikka kuinka haluaisi, ei ehkä osaa rakastaa. Osasin joskus. Muistan sen vielä. Siitä taitaa olla nyt aika tarkalleen kaksi vuotta, kun viimeksi rakastin. Muistan sut seisomassa oven suulla. Painoin käteni sun rintaasi vasten ja muistan sen tunteen. Ne perhoset lentelemässä vatsassa. Sen poskipäitä kutittavan tarpeen hymyillä. En ole sen jälkeen tuntenut sitä. Sä varmaan veit sen mennessäsi sinä päivänä, kun et enää halannut mua.

Voisin sanoa konisti, että kaikki, mitä joululta haluan, olet sinä. Mutta ei se ole totta. Haluaisin vaikka mitä. Mutta jos pitäisi päättää yksi asia, kaikki, mitä joululta haluaisin, olet sinä. Tai hän. Miksi olettekaan niin samanlaisia. Miksi olette niin ihania ja ärsyttäviä. Laitatte viestiä aamuyöllä, kun ennen sitä olette olleet kuukausia kateissa. Ja mä hajoan. Mä olen onnellinen ja vihainen. Mun tekis mieli huutaa ja nauraa. Koska mä haluan sitä, mutta mä tiedän, että kohta te taas katoatte. Löydätte jotain parempaa. Ja kuukausien päästä laittatte viestiä. Tai näen teidät kadulla. Vilkutatte, enkä ehdi edes reagoida. Koska teitä ei kuuluisi olla. Olette poissa, mutta samalla mun luona. Repimässä samoja haavoja. Ja öisin katuvalot siivilöityvät sälekaihtimien raoista pimeyteen.