Tuntuu oudolta rakastaa lähes pelotta, toiveikkaana. Tuntea perhosia vatsan pohjassa ja hymyjä, jotka ilmestyvät kasvoille, vaikka yrität niitä peitellä. Olla ahdistumatta ajatuksesta yhteisestä tulevaisuudesta. Lukea aamulla puhelimen ruudulta huomenta ja illalla nukkumaan mennessä toivottaa kauniita unia. Herätä keskellä yötä, kuten niin monta kertaa aiemmin, mutta kääntää kylkeä ja halata vieressä nukkuvaa poikaa. Katsoa elokuvaa ja nukahtaa toisen kainaloon. Tuntea olevansa kotona. Pysähtyä keskelle ravintolaa katsomaan, kuinka kaunis toinen oikein onkaan. Ja tuntea sanoinkuvaamatonta onnea.
Tuntuu oudolta kirjoittaa rakkaudesta ja onnesta. Kiitos.