keskiviikkona, syyskuuta 28

Kerron teille onnesta ja rakkaudesta

Mitäköhän mä kertoisin teille. Voisin kertoa suudelmista, halauksista. Viileistä syysöistä rautatieasemalla käsi kädessä. Voisin kertoa siitä, kuinka paljon paremmin saan unta hänen kanssaan. Siitä, kuinka hän nauraa hölmöille elokuville ja radiomainoksille. Siitä kuinka hän toisinaan sanoo jotain hölmöä, enkä mä vastaa, ja mä tiedän hänen olevan kiitollinen siitä. Tai siitä kuinka hän on kerran sanonut jotain ilkeää, jota hän pyysi heti anteeksi. Mä voisin kertoa siitä, kuinka kaksi vartaloa kietoutuu yhdeksi. Siitä, miltä toisen paljas iho tuntuu. Voisin kertoa siitä, miten peittoja on lähes aina liikaa ja miltä hänen sydämenlyöntinsä kuulostavat. Voisin kertoa siitä, miten en ole koskaan ollut näin onnellinen.

Voisin kertoa siitä, kuinka tuntuu hölmöltä pyytää laittamaan viestiä kun on kotona. Mutta hölmö on parempi kuin se, kun en tiedä, onko hän kunnossa. Tuntuu hölmöltä kysyä kuulumisia, vaikka suunnilleen ne tiedän jo. Tuntuu hölmöltä kertoa huolista, jotka eivät ole hänen, mutta tehdä niin, koska tiedän hänen välittävän ja auttavan. Ja voisin kertoa siitä, kuinka surulliselta tuntuu edes ajatella elämää kenenkään muun kanssa.

Mä olen kertonut teille monista ihmisistä. Monista illoista, iloista, suruista. Mä olen kertonut pettymyksistä ja suudelmista, jotka jäivät puuttumaan. Tällä hetkellä jokainen heistä tuntuu niin turhalta ja pieneltä. Ensimmäistä kertaa vuosiin mä en kaipaa ketään, kun mä olen hänen luonaan. Ja kun mä kaipaan, mä kaipaan häntä. Ja mä olen onnellinen. En surullisen kaihoisa tai tyhjä tai turta. En hämmentynyt tai tietämätön. Mä olen rakastunut. Ja mä olen onnellinen. Mä olen rakastunut ihmiseen, en turvaan, läheisyyteen tai tuskaan.

2 kommenttia:

  1. Oon niin onnellinen sun puolesta. Ehkä minäkin vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä todella toivon, että sä saisit tän, mitä mulla nyt on. Sä vaikuta ihmiseltä, joka ansaitsisi sen <3

      Poista