Humalaisia lauseita ulkoterassilla syysillassa. Mä rakastan sua. Hermostuneita kasvoja oven suussa. Tuu jo! Liian monta kilometria ja kaksi puhelinta meidän välissä. Sua kaivataan. Ihan sama. Mene jo. En halua. Hiljaisuus. Mä oon onnellinen. Sä oot humalassa. Oon sanonu tän selvänäkin. Ja niinhän sä oot. Mutta mä en silti ymmärrä miten sä voit sanoa, ettet sais ketään parempaa, koska oon kaikkea mitä voisit koskaan toivoa. Ja mua naurattaa ja itkettää ja mulla on sua ikävä ja sä puhut vähän sekavia alkoholin ansiosta. Mutta se ei haittaa, koska mä haluan vain kuulla sun äänen tiistai-iltana, kuin se ois normaalia ja arkista. Mene jo, ollaan puhuttu yli kaksi tuntia. Soitan taas huomenna. Kiitos.
Tiedättekö ne päivät, kun ei jaksaisi ketään tai mitään? Kaikki ovat ärsyttäviä, minä, hän, he, ne. Tänään oli sellainen päivä. Voi kuinka mä kaipasinkaan sua tänään. Koska näinä päivinä sä olet ainoa ihminen, joka ei ärsytä mua. Sä olet ainoa ihminen, joka saa mut nauramaan ja unohtamaan sen, kuinka ärsyttävä itse olen tänään. Vasta sun kanssa mä olen oppinut, mitä ikävä on. Ja kun mä oon sun kanssa, mä en kadu yhtäkään sanaa, tekoa tai valintaa, joita oon tehny elämäni aikana, koska ne on tuonut mut tähän. Tähän hetkeen ja elämään, jossa olet myös sinä.
Ja sä sanoit mulle, että mä olen niitä ihmisiä, joista kirjoitetaan vanhana rakkauslauluja.
Tiedättekö ne päivät, kun ei jaksaisi ketään tai mitään? Kaikki ovat ärsyttäviä, minä, hän, he, ne. Tänään oli sellainen päivä. Voi kuinka mä kaipasinkaan sua tänään. Koska näinä päivinä sä olet ainoa ihminen, joka ei ärsytä mua. Sä olet ainoa ihminen, joka saa mut nauramaan ja unohtamaan sen, kuinka ärsyttävä itse olen tänään. Vasta sun kanssa mä olen oppinut, mitä ikävä on. Ja kun mä oon sun kanssa, mä en kadu yhtäkään sanaa, tekoa tai valintaa, joita oon tehny elämäni aikana, koska ne on tuonut mut tähän. Tähän hetkeen ja elämään, jossa olet myös sinä.
Ja sä sanoit mulle, että mä olen niitä ihmisiä, joista kirjoitetaan vanhana rakkauslauluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti