maanantaina, lokakuuta 24

Sinä teit meidät

En ole oikeastaan koskaan ollut hyvä rakastamaan. Mutta ikävöimään kyllä. Ja voi kuinka ikävöinkään sinua joka hetki ja joka päivä, kun et ole luonani. Mutta kerrankin taidan osata myös rakastaa. Ja kukaan ei koskaan ole ollut näin paljon. Ja kukaan ei koskaan ole tehnyt minusta näin haavoittuvaista. Pelkkä ajatus elämästä ilman sinua saa hengityksen salpaantumaan. En ole koskaan osannut itkeä kenenkään takia, mutta pelkkä miete siitä, että jossain muualla jonkun muun kanssa voisit olla onnellisempi, saa minut kyyneliin. Ja sinä pyydät, etten itkisi, koska et voisi olla onnellisempi.

Entä jos tulisinkin jo edellisenä päivänä?
Tule vain. Koska vaan.

En ole koskaan ajatellut, että elämä, rakkaus ja onni olisivat minua varten. Olen ajatellut, että kaipuu ja haikeus sopivat minulle paremmin kaikessa kauneudessaan. Mutta sinä. Sinä olet saanut minut rakastamaan. Olet saanut minut elämään. Lähtemään spontaanisti tien päälle ja sukeltamaan kylmään veteen ajattelematta laisinkaan. Olet saanut minut nauramaan ja hymyilemään täynnä lapsenomaista onnea sunnuntaiaamuna liian kapeassa sängyssä suuren viltin alla. Sinä olet tehnyt minusta niin paljon enemmän. Sinä olet tehnyt minusta meidät.

tiistaina, lokakuuta 11

Liian kylmä maailma

Kaksi peittoa. Pehmeä viltti jalkoihin sotkeutuneena. Tyynyssä sinun tuoksua. Siitä on vasta pari päivää ja mä kaipaan sua jo liikaa. Sänky tuntuu liian isolta ja öisin mun luona on niin kylmä. Suihkun jälkeen pyyhin peiliä ja voin melkein nähdä sut siinä mun vierellä. Odotan koko ajan, että kävelisit kulman takaa se hölmö virne sun kasvoilla. Toisinaan herään aamulla, käännän kylkeä, ja lähes halaan sua, kunnes juuri sillä hetkellä tajuan, että sä olet siellä kaukana. Jotkut kohdat täällä tuoksuu yhä sulle.

Ja mä tiedän jo nyt, kuinka päiviä on liikaa ja tunnit tuntuvat venyvän seuraavien viikkojen aikana, ja kuinka mä vain odotan seuraavaa yötä, jonka saan viettää sun vierellä. Ja joinain aamuina täällä on jo pakkasta ja mä haluaisin vain katsoa sun kanssa kuuraisia lehtiä mun yksiön ikkunasta. Mutta joudun tyytymään jakamaan sen hetken sulle kuvana, jonka sä näet herätessäsi. Jos et ole jo hereillä. Siellä jossain.