tiistaina, lokakuuta 11

Liian kylmä maailma

Kaksi peittoa. Pehmeä viltti jalkoihin sotkeutuneena. Tyynyssä sinun tuoksua. Siitä on vasta pari päivää ja mä kaipaan sua jo liikaa. Sänky tuntuu liian isolta ja öisin mun luona on niin kylmä. Suihkun jälkeen pyyhin peiliä ja voin melkein nähdä sut siinä mun vierellä. Odotan koko ajan, että kävelisit kulman takaa se hölmö virne sun kasvoilla. Toisinaan herään aamulla, käännän kylkeä, ja lähes halaan sua, kunnes juuri sillä hetkellä tajuan, että sä olet siellä kaukana. Jotkut kohdat täällä tuoksuu yhä sulle.

Ja mä tiedän jo nyt, kuinka päiviä on liikaa ja tunnit tuntuvat venyvän seuraavien viikkojen aikana, ja kuinka mä vain odotan seuraavaa yötä, jonka saan viettää sun vierellä. Ja joinain aamuina täällä on jo pakkasta ja mä haluaisin vain katsoa sun kanssa kuuraisia lehtiä mun yksiön ikkunasta. Mutta joudun tyytymään jakamaan sen hetken sulle kuvana, jonka sä näet herätessäsi. Jos et ole jo hereillä. Siellä jossain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti