Niin pitkä aika siitä on. 1/3 vuotta, 4 kuukautta. Niin pitkä aika siitä on, kun teit minusta onnellisen. Tai onhan onnesta jo pidempään. Mutta silloin kerroit olevasi minun. Silloin kerroit rakkaudesta. Onnelliseksi teit minut jo kuukausia ennen sitä. Siitä on jo yli 1/2 vuotta. Kummallista, kuinka aika rientää. Ja yhä odotan vain jatkuvasti näkeväni kasvosi uudelleen. Silloin en vielä tiennyt, miten pystyit olemaan rakastamatta itseäsi. En vieläkään käsitä sitä, vaikka olet muuttunut paljon paremmaksi siinä. Pelkäsin silloin, ettet osaisi rakastaa ketään sen vuoksi, mutta nyt tiedän, ettei niin ole.
Tänään ensimmäistä kertaa tunsin rauhallista onnea, kun sanoit minua kauniiksi. Ennen se on ollut kiusallista ja outoa. Yleensä olenkin vastannut siihen vain pyörivillä silmillä ja sarkastisilla loukkauksilla. Etkä ole silti lopettanut. Eilen riideltiin ensimmäistä kertaa. Tai ollaanhan me jotain kinasteltu. Ihan kunnolla. Nukkumaan mennessä ei sanottu toisillemme sanaakaan, mutta puoliunessa alettiin sopia. Kiitos. Sovittiin joskus, ettei mennä koskaan riidoissa nukkumaan.
Tänään ensimmäistä kertaa tunsin rauhallista onnea, kun sanoit minua kauniiksi. Ennen se on ollut kiusallista ja outoa. Yleensä olenkin vastannut siihen vain pyörivillä silmillä ja sarkastisilla loukkauksilla. Etkä ole silti lopettanut. Eilen riideltiin ensimmäistä kertaa. Tai ollaanhan me jotain kinasteltu. Ihan kunnolla. Nukkumaan mennessä ei sanottu toisillemme sanaakaan, mutta puoliunessa alettiin sopia. Kiitos. Sovittiin joskus, ettei mennä koskaan riidoissa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti