Mietin sua taas eilen. Muistelin, miten istuttiin mun tyhjän asunnon lattialla ja juotiin viiniä muovilaseista. Sä kyselit, miks ei voitu vaan juoda bisseä suoraan pullosta ja mä sanoin, ettei tuntunut siltä. Sä et ymmärtänyt. Se nauratti sua, mutta teit sen mun mieliks. Katsottiin ikkunasta synkän sinistä taivasta ja siniselle taivaalle ripustettuja valoja, tähtiä.
Me valvottiin auringon nousuun asti ja juteltiin kaikesta, millä ei ollut väliä. Naurretiin posket kipeiksi ja nukuttiin patjalla olohuoneen lattialla. Mä muistan sun kädet. Muistan jokaisen verisuonen ja arven. Jokaisen nirhauman ja haavan. Ja tuoksun. Seuraavana päivänä palautin kaksi tyhjää punaviinipulloa Alkoon.