Kerron teille onnesta ja rakkaudesta

Mitäköhän mä kertoisin teille. Voisin kertoa suudelmista, halauksista. Viileistä syysöistä rautatieasemalla käsi kädessä. Voisin kertoa siitä, kuinka paljon paremmin saan unta hänen kanssaan. Siitä, kuinka hän nauraa hölmöille elokuville ja radiomainoksille. Siitä kuinka hän toisinaan sanoo jotain hölmöä, enkä mä vastaa, ja mä tiedän hänen olevan kiitollinen siitä. Tai siitä kuinka hän on kerran sanonut jotain ilkeää, jota hän pyysi heti anteeksi. Mä voisin kertoa siitä, kuinka kaksi vartaloa kietoutuu yhdeksi. Siitä, miltä toisen paljas iho tuntuu. Voisin kertoa siitä, miten peittoja on lähes aina liikaa ja miltä hänen sydämenlyöntinsä kuulostavat. Voisin kertoa siitä, miten en ole koskaan ollut näin onnellinen.

Voisin kertoa siitä, kuinka tuntuu hölmöltä pyytää laittamaan viestiä kun on kotona. Mutta hölmö on parempi kuin se, kun en tiedä, onko hän kunnossa. Tuntuu hölmöltä kysyä kuulumisia, vaikka suunnilleen ne tiedän jo. Tuntuu hölmöltä kertoa huolista, jotka eivät ole hänen, mutta tehdä niin, koska tiedän hänen välittävän ja auttavan. Ja voisin kertoa siitä, kuinka surulliselta tuntuu edes ajatella elämää kenenkään muun kanssa.

Mä olen kertonut teille monista ihmisistä. Monista illoista, iloista, suruista. Mä olen kertonut pettymyksistä ja suudelmista, jotka jäivät puuttumaan. Tällä hetkellä jokainen heistä tuntuu niin turhalta ja pieneltä. Ensimmäistä kertaa vuosiin mä en kaipaa ketään, kun mä olen hänen luonaan. Ja kun mä kaipaan, mä kaipaan häntä. Ja mä olen onnellinen. En surullisen kaihoisa tai tyhjä tai turta. En hämmentynyt tai tietämätön. Mä olen rakastunut. Ja mä olen onnellinen. Mä olen rakastunut ihmiseen, en turvaan, läheisyyteen tai tuskaan.

Rakkauslauluja

Humalaisia lauseita ulkoterassilla syysillassa. Mä rakastan sua. Hermostuneita kasvoja oven suussa. Tuu jo! Liian monta kilometria ja kaksi puhelinta meidän välissä. Sua kaivataan. Ihan sama. Mene jo. En halua. Hiljaisuus. Mä oon onnellinen. Sä oot humalassa. Oon sanonu tän selvänäkin. Ja niinhän sä oot. Mutta mä en silti ymmärrä miten sä voit sanoa, ettet sais ketään parempaa, koska oon kaikkea mitä voisit koskaan toivoa. Ja mua naurattaa ja itkettää ja mulla on sua ikävä ja sä puhut vähän sekavia alkoholin ansiosta. Mutta se ei haittaa, koska mä haluan vain kuulla sun äänen tiistai-iltana, kuin se ois normaalia ja arkista. Mene jo, ollaan puhuttu yli kaksi tuntia. Soitan taas huomenna. Kiitos. 

Tiedättekö ne päivät, kun ei jaksaisi ketään tai mitään? Kaikki ovat ärsyttäviä, minä, hän, he, ne. Tänään oli sellainen päivä. Voi kuinka mä kaipasinkaan sua tänään. Koska näinä päivinä sä olet ainoa ihminen, joka ei ärsytä mua. Sä olet ainoa ihminen, joka saa mut nauramaan ja unohtamaan sen, kuinka ärsyttävä itse olen tänään. Vasta sun kanssa mä olen oppinut, mitä ikävä on. Ja kun mä oon sun kanssa, mä en kadu yhtäkään sanaa, tekoa tai valintaa, joita oon tehny elämäni aikana, koska ne on tuonut mut tähän. Tähän hetkeen ja elämään, jossa olet myös sinä.

Ja sä sanoit mulle, että mä olen niitä ihmisiä, joista kirjoitetaan vanhana rakkauslauluja.