tiistaina, helmikuuta 16

Ilman teitä

Näin sut eilen. Siitä on taas kulunut hetki. Nä katsoi sua ja sun vakavia kasvoja. Kahvikuppi vasemmassa kädessä, tupakka toisessa. Ja yht' äkkiä, mä en enää halunnut sua. Ja mä olin onnellinen. En surullinen, kaihoinen tai tyhjä. Onnellinen. Kaikki on hyvin. Vähitellen mä en ole kaivannut enää ketään teistä. Ja se tekee musta onnellisemman kuin pitkästä aikaa. Vihdoin voin olla minä ilman teitä. Kiitos.

Mä olen pitkään halunnut kirjoittaa kirjan. Ehkä nyt olisi vihdoin aika aloittaa.